Desucon 2014 - Perjantai

Heippa kaikki~!

Desucon tuli ja Desucon meni. Ennen sitä emme oikein ehtineet kirjoitella mitään, taaskaan... Mutta aikataulu oli melko tiukka, koska halusimme saada cossimme valmiiksi sekä tehtyä kaikki kouluhommat ennen lomaa. Ja saimme kuin saimmekin kaiken tehtyä, Tutti jo perjantai aamuna ilman kiirettä ja minä perjantaina junassa, joskin se oli kymmenen minuutin homma, ompelin rusetin kiinni kaulajuttuuni.

Perjantai;

Tutti; Tomoyo Sakagami - Clannad
Rita; Siviilinä
Kaikki kuvat on ottanut Rita

Perjantai alkoi itselläni jo seitsämän aikaan aamulla töihin lähtemällä, koska yritän olla kunnon kansalainen ja minua onnistu työnhaussa. Töistä lähdin suunnilleen puolitoista tuntia etuajassa, jotta ehtisimme junaan. Kotona Tutti odottikin jo cossi päällä täysin valmiina lähtemään. Vaihdoin nopeasti vaatteet ja suunnilleen samantien matkamme kohti rautatieasemaa alkoi. Olin pakannut edellisenä yönä, joten pelkäsin koko ajan, että jotain oleellista puuttui, samaa pelkäsi Tuttikin, vaikka oli saanut pakata enemmän rauhassa.

Sofia Kyouna ja Tutti Tomoyona
Tämä on varmaan lemppari kuvani kyseistä photoshootista ~Tutti

Matka rautatieasemalle oli mielenkiintoinen. Tutilla oli vähän matkatavaroita, mutta minulla puolestani oli senkin edestä, joten voitte vain arvata, kuka kantoi puolet tavaroistani. Minä en rehellisesti sanottuna pystynyt siihen yksin ja arvostankin todella paljon Tutin apua. Jo pelkän vannehameen kuskaaminen oli haaste itsessään, koska se ei taivu. Joten vuorottelimme pukuopussien kantoa, koska ne painoivat. Tosin kannoin niitä huomattavasti vähemmän, ja Tutti joutui kärsimään. Taidan olla aika huono isosisko, kun laitan pikkusiskoni kärsimään puolestani...x3 Ehdimme kuitenkin junaan ajoissa, joskin junaan lastautumisessa tuli ongelmia, kun menin tunkemaan vannehameen kanssa niistä kapeammista ovista. Toisin sanoen juutuin kiinni enkä saanut matkalaukkuani nostettua... Onneksi aivan ihanat conilaiset auttoivat minut sisään, kun Tutti oli varaamassa paikkoja. Oikeasti, jos joku teistä lukee tätä, kiitos aivan valtavasti! Pääsimme onneksi hyville paikoille, joskis häädimme vahingossa erään naisen toiselle penkille...

Ari Sunoharana ja muut samoja.

Junasta pois lähtiessämme olimme fiksumpia ja menimme niistä isommista ovista. Pääsimmekin ulos vain meidän kahden voimin ja toivon mukaan takaantatulevat eivät joutuneet kovasti pahoinpidellyiksi tai odottamaan äärimmäisen kauaa. Matka Sibeliustalolle oli koko matkan vaikein osuus ja sinne piti päästä alle puolessa tunnissa, koska Tutti halusi avajaisiin. Ja juuri silloin kaikki tavarani alkoivat miltei yhtäaikaa kiukutella; vannehame aukesi koko ajan olkapäälläni, joten toisella kädellä piti pitää siitä kiinni; hameeni tipahtivat pari kertaa henkarista; laukut tippuilivat matkalaukkujen päältä; pukupussit painoivat kunnon mustelmat käsiin ja kaikkea muuta mukavaa. Kaksi ensimmäistä olivat ne pahimmat hidastajat, muita tapahtuu melkein aina. Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla, ehdimme avajaisiin. Voin sanoa, että siinä vaiheessa oli jotenkin voittajafiilis~




Avajaisten jälkeen ohjelmassa oli enää yleistä hengausta, photoshoottia parissa eri paikassa ja erään ohjelman odottelua, jonne emme kuitenkaan menneet... Hupsis... Kävimme kaupassakin ennen shoottaamista, jotta illaksi ja aamuksi olisi ruokaa, ja meidän teki mieli jätskiä. Ärsyttää kyllä se, kun matkalla takaisin conipaikalle, joku tuli täysin hävyttömästi ottamaan kuvia lupia kysymättä, kun syöimme jätskejämme. Oikeasti, missä käytöstavat? En yhtään tykkää salakuvaajista, en ymmärrä, miksi ottaa ruma kuva salaa, kun voisi saada nätimmän pyytämällä?

Photoshoottaamaan menimme kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla yksikään kuva ei onnistunut, joten piti jonkin ajan kuluttua käydä valitsemassa parempi paikka uusien kuvien ottoon. Toisella kuvauskerralla saatiin pari onnistunutta kuvaa Tutista ja Sofiasta, mutta koko ryhmästä ei hyviä kuvia tullut. Kun toinen kuvauskerta oli ohi, päätimme lähteä majoitukseen, koska kumpaakin väsytti kovasti ja kello alkoi tulla jo lähemmäs yhtätoista. Jätin vannehameeni ja hameet narikkaat, mutta muut tavarat otettiin mukaan. Matka majoitukseen oli jotenkin todella helppo.

Majoituksessa valtasimme itsellemme nurkan töpselin vierestä, ei tosin tarkoituksellisesti. Siinä vain sattui olemaan kivasti hylly, jolle sain paitani roikkumaan. Minähän en niitä muuten kuin roikkumalla suostunut laittamaan mihinkään, kun ne kerran oli jo raahattu sinne asti ei niitä halunnut minne tahansa jättää lojumaan. Kun olimme saanet vallatttua itsellemme tilan, vaihdoimme yöppäreihin, söimme ja painuimme pehkuihin. Yö ei ollut kovinkaan mukava, mutta koska se olisikaan lattiamajoituksessa? Pääsimme kuitenkin nukkumaan ja on jotenkin hauska kokeilla erilaisia lattiamajoituksia.

Seuraavaksi kirjoitan lauantaista, mutta voi olla, että sitä joutuu odottamaan hetken. En osaa kirjoittaa lyhyesti ja kaiken päälle olen vielä tavattoman hidas kirjoittamaan... Yritän kuitenkin kirjoittaa kaksi seuraavaa postausta mahdollisimman pian!

~Rita