Animecon 2014 Ihanat idolit

Heippa~

Animecon on nyt siis ohi ja tietenkään emme saaneet kiireiden takia postattua tänne meidän cosseja, joten mennään samalla kaavalla kuin aika usein aikaisemminkin :'3 Yritän kirjoittaa reissusta nahdollisimman selkeästi mutta minulla on vain niin hirvittävän paljon sanottavaa ja feellsejä, että ei mitään rajaa.

Lauantai:

Tutti: Pamela Ibis - Atelier Rorona

Rita: Momo Kisaragi - Kagerou project

Sunnuntai:

Tutti: Umi Sonoda - Love Live school idol project

Rita: Hanayo Koizumi - Love Live school idol project

Matkamme alkoi pejantaina noin kello kolmen aikoihin, jotta ehtisimme conbussiin ajoissa. Matka sujui ongelmitta ja ehdimme bussiin ajoissa. Olimme oikeastaan noin puolituntia aikaisessa mutta emme olleet ainoita jotka olivat ajoissa joten tylsää ei tullut~ Bussimatka sujui hyvin ja hauskaa oli koska seura ja majoitukseen selvittiin hyvin ♥

Tutti Pamelana (c) Santtu Pajukunta

 Majoitus oli järjestetty mielestäni aika huonosti, luokat täytettiin miten vaan ei järjestyksessä jonka takia kaikissa luokissa oli noin 1-3 paikkaa vapaana. Onneksi löysimme kuitenkin yhden huoneen jossa oli neljä vapaata paikkaa jonne sitten tungimme vaikka meitä oli viisi ja lauantaina tulisi vielä yksi lisää. 

Kun pääsimme luokkaan laitoimme patjat (minä ja Rita retkialustat) paikoilleen ja menimme nukkumaan.

Lauantaina minä ja Rita heräsimme puoliseitsemältä koska minun piti ehtiä kisaajien alkuinfoon joka alkoi jo tasan yhdeksältä. Miksi niin aikaisin minä en tiedä, tiedän vain että aloittelijoiden piti ilmeisesti mennä conpaikalle jo 08.20 minulla kävi sääliksi niitä pieniä rassuja kun heidän piti herätä niin aikaisin.

  Olimme nukkuneet yöllä todella huonosti sillä meidän ihanat huone toverimme tulivat nukkumaan mukavasti rymistellen siinä kolmen aikoihin. Eikä siinä kaikki, nämä ihanat toverimme päättivät sitten toimia kaikille herätyskellona joskus seitsemän aikoihin puhumalla todella kovaan ääneen. Minua se ei häirinnyt sillä olin jo hereillä mutta osa porukastamme ei ollut ja he joutuivat heräämään turhan aikaisin.

  Teimme perus aamutoimet eli meikit ja cossit päälle (minulla oli vain paita koska niissä hameissa ei voi kävellä) ja sitten lähdimmekin jo matkaan ja onnistuimme tapamme mukaan myöhästyä, mutta tällä kertaa vain viisi minuttiia. Infossa ei kerrottu ainakaan minulle mitään uutta, sain vain numerolappuni.  Laitoin hameet päälle heti infon jälkeen ja voi kuinka kuuma siinä tuli! Vielä kuumempi tuli, kun raahasin ison matkalaukkuni yksin narikkaan ison hameen kanssa... se ei ollut erityisen mukavaa. Raahasin sen veilä ensin tavalliseen narikkaan ja sain kuulla että se pitää viedä isotavaranarikkaa... kivaaaa! (Rita ehti lähteä  vänkäröimään hameiden vaihdon aikana) 

Tavaroista päästyäni kuljeksin hetken yksin ja minua alkoi ahdistamaan aivan hirveästi joten suuntasin kohti jotain nurkkaa jossa ei tarvitsisi varoa ihmisiä ja samalla hetkellä kaksi tyttöä juoksivat luokseni ihkutaen pamelaa ja sitä kuinka minun cossi on niin hieno, se piristi mukavasti~

   Pian tämän jälkeen tapasin pari kaveria ja olo helpoittui huimasti. Mitään erityistä ei tapahtunut ennen kello yhtä jolloin suuntasin bäkkärille päin valmistautumaan tuomarointiin. Bäkkärillä olikin japanilaisia ihmisiä jotka hypettivät minua ja Ritaa aivan suunnattomasti. Minulle jäi hieman epäselväksi keitä he olivat mutta jos oikein ymmärsin yksi näistä oli Kaoru Mori!

Super mega selfia jonka otti Kifia
(saatte nyt tästä lähin vain love live kuvia kun ei
ole enempää Pamelasta tai Ritan Momosta)

 Kun tuomaroinnin aika koitti minua jännitti aivan hirvittävästi sillä en ole ikinä kisannut niin, että olisin panostanut pukuun ja tehnyt sitä koko sydämmellä. Tuomarointi meni omalta osaltani aika huonosti kiitos jännityksen mutta siitäkin selvittiin. Tuomaroinnin jälkeen ihanista ihanin mamma saattoi minut kuvauspisteeseen ajaen kaikki ihmiset pois tieltä. ♥ 

  Kuvien oton jälkeen jäimmekin hetkeksi siihen nurmikolle istuskelemaan kavereiden kanssa. Siinä istuskellessa tajusin kuinka huono olo minulla oli ja kuinka hameet olivat painaneet ja puristaneet vyötärölläni. 

 Bäkkärille takaisin meno tuli aivan liian nopeasti, en ehtinyt valmistautua henkisesti. Onnekksi kanssakisaajat olivat aivan ihania ja juttelivat jolloin paniikkini hepottui huomattavasti, olette mahtavia! Kohta olikin jo aika mennä jonoon ja minä yritin miettiä miten pystyn kävelemään lavalle ilman että kompastun tai joudu nostamaan helmaani. Jos nostaisin sitä liikaa vanteet menisi kiemuralle ja olisi aivan kamalaa laittaa niitä lavalla. Siinä ehdin vielä panikoida ja yrittää tsempata muita kusaajia hetken kunnes olikin jo aika astua lavalle. 

Lavalle meno oli hirveää, minulle ei annettu minkäänlaista merkkiä, milloin pitäisi mennä ja screenille heijastettiin vielä väärä kuva! Panikointi level kohosi täysiin ja meinasin oikeasti saada jonkin kohtauksen siinä mutta sain hermoni kuitenkin hallintaan ja kävelin rastille ja posetin. Meille oli sanottu bäkkärillä että pitää poseerata siihen asti, että mamma näyttää peukkua ja lavalla pitäisi viettää noin kaksi minuuttia aikaa toistan kaksi minuuttia! Minähän en siellä niin pitkään ollut, etsin epätoivoisesti katseellani mammoja mutta heitä ei näkynyt missään joten lähdin aika nopeasti. En yhtään muista kuinka kauan olin lavalla sillä juontajien puhe sai minut aivan sekaisin, se lisäsi samalla myös paniikkiani. Selvisin kuitenkin lavalta pois ja liityin parin  muun kisaajan seuraan jotka eivät pystyneet istumaan. Lavalta pääsy oli minulle huojennus ja vielä se, että yksi kanssakisaajista näytti minulle peukkua meille varatuista istuimista sai minut rauhoittumaan kummasti~ Jos satut lukemaan tätä olen todella kiitollinen siitä kuinka olet niin ihana ihminen ;3;

  Lavalle kipusimme vielä yhteiskuvaan ja sitten takaisin bäkkärille. 

Kotorin photobomb kuvan behind the scene (c) Yumi

Heti bäkkärille päästyäni otin hameet pois sillä minulla oli sellainen olo että voisin kohta oksentaa. Sillä sekunnilla kun sain hameet pois tunsin kaiken kivun kerralla, selkää särki jumalattomasti lantio oli aivan kamalassa kunnossa koska hameet painoivat todella paljon (12 metriä valkoista ja 5 metriä lilaharmaata kangasta joka sattui painamaan aika kamalasti). Soitin Ritalle voisiko hän tulla bäkkärille päin minua vastaan ja auttaa hameiden kannossa ja koska siskoni on ihana hän toi vielä yhteisen kaverimme mukaan. Haimme vaihtovaatteeni ja suuntasimme kohti majoitus porukkaamme. Vessoihin oli niin kovat jonot että en vain jaksanut joten vaihdoin paitani mekkoon nurkassa samalla kun muut pitivät mm. vannehametta näköesteenä. 

Tämän jälkeen menimme syömään. Syöminen oli ihanaa! En ollut syönyt kuin yhden myslipatukan kokopäivänä. Syömisen jälkeen me lähinnä hengailimme ja odottelimme animekonsertin alkua. Minä Rita ja Iida kävimme katsomassa sen ja muut odottelivat ulkona. Konsertti oli minun ensimmäinen, minun on ollut tarkoitus käydä monta kertaa mutta se on aina jäänyt. Pidin konsertista oikein paljon, videot olivat mukava lisä. Konsertin jälkeen lähdimme majoitukseen ja vaihdoimme vaatteet jonka jälkeen lähdimme katsatamaan iltabileet. Olimme aika pettyneitä niihin musiikin puolesta. Musiikki oli siihen aikaan kun me siellä olimme liiallista jumputusta johon ei ole niin mukava tanssia. Päädyimme sitten pihalle istuskelemaan ja juttelemaan. Hyvin se aika siinäkin kului koska niin ihana seura~

Pallomeressä olik ahdasta mutta kivaa (c) @koyama_mai

Hiivimme majoituksessa huoneeseemme hilljaa ja hetken päästä tajusimme, että huone on ihan tyhjä. Laitoimme siis valot päälle, vaihdoimme vaateita ja poistimme meikkejä kun jv tuli räyhäämään meille. Jäi vähän huonot fiilikset majoituksesta mutta sille ei nyt oikein voi mitään. Söimme vielä hieman iltapalaa ja sitten menimmekin jo nukkumaan, jotta kauan odotettu sunnuntai tulisi nopeammin.


Sunnuntaina Rita heräsi ensimmäisenä ja lähti jo aikaisin vänkäröimään kun me muut jäimme vielä laittautumaan. Jouduin kävelemään conpaikalle ilman kenkiä sillä kummassakin jalassani on kamalat rakot eikä vain yhdet vaan kahdet vierekkäin <3 Matkalla nuorempi herra kaasutti aivan meidän vierestämme kun olimme ylittämässä katua. En ole koskaan ollut noin lähellä jäädä auton alle ja ajatella että se oli vielä tarkoitettua! No conpaikalle selvittiin ja siirryimme pääovien edustalle odottelemaan, että koko ryhmä olisi koossa. Meillä oli siis Love Live ryhmä jota on odotettu kuin aurinkoa nousevaa. Ei mennyt kamalan kauaa kun ryhmä saatiinkin jo kasaan ja pääsimmekin photoshoottaamaan. (Laitan enemmän photoshoot kuvia myöhemmin kun saan ne kaikki käsiini)

Ryhmmässä olivat siis:
Honoka: Kaisa      Kotori: Chiruka  Nozomi: mviolet  Rin: Ninnu   Eri: Nezumi 
Maki: Kifia            Nico: Eisy          Hanayo: Rita       Umi: Tutti
 

Pakollinen jalkakuva (c) Yumi

Shoottaaminen tämän ryhmän kanssa oli jotain aivan ihanaa~ Kaikki sopivat hahmoilleen täydellisesti (paitsi minä :'D) ja osasivat eläytyä mainiosti. Kuvaajatkin olivat ihania kun opastivat meitä ja kaikki olivat vain niin mahtavia en kestä. Meitä pyydettiin myös mukaan jonkinlaiseen videoon jossa meitä haastateltiin hiukan ja lopuksi vielä posetimme. Yritän etsiä kyseisen videon käsiini ja linkata sen tännekkin päin.

Shootin jälkeen kävimme katsomassa esityskilpailun ja olimme kaikki positiivisesti yllättyneitä. Esityksiä oli monta ja ne olivat myös hienoja! Kisan jälkeen menimme vessoille koska Ritalla alkoi vuotaa verta nenästä (hänellä oli nuhaa ja limakalvot kuivuivat niistämisestä) Vessassa otimmekin aika upeita teinipeilejä :'3

Derp!teinipeili (c)tutti, puhelinlaatu paras laatu

  Pian tämän jälkeen olikin jo päättäjäisten aika jonne minun oli mentävä katsomaan ketkä voittivat. Olin 100% varma että en itse sijoittuisi sillä kaikkien asut olivat niin upeita! Kun kaverini pääsi kolmannelle sijalle huusin täyttäk kurkkua ja sitten toiselle sijalle pääsi tämä niin ihana ihminen joka oli tsempannut minua bäkkärillä ja hän melkein alkoi itkemään, minullekkin tuli kyyneleet silmään. Ensimmäisen sijan saajalla oli erittäin upea asu ja niin siisti ja voisin selittää koko päivän siitä kuinka sijoittuneet olivat niin ihania ja mahtavia mutta taidan jättää sen nyt väliin. Aikaisemmista lauseista voi päätellä että minua ei harmita tippaakaan se, että en sijoittunut joka on aivan totta! Minä iloitsen mielummin muiden puolesta ja tiedän että asussani on vajaavaisuuksia jotka aion korjata c:
   Mutta nyt taas asiaan, jouduin livahtamaan päättäjäisistä aikasemmin bussiin menon takia joten en saanut selville mitkä esitykset voittivat. Kävimme vielä pikaisesti kaupassa ostamassa vähän juotavaa jonka jälkeen olikin sitten aika kotimatkan. Osa meidän Love live porukastamme oli käynyt päättäreiden aikana subissa ostamassa ruokaa ja minä pyysin josko he voisivat tuoda minullekkin joten kerrankin minulla oli ruokaa~ Matka kotia päin sujui hyvin vaikka minulla ja Chirukalla oli liikaa energiaa. Kotiin selviydyimme noin yhden aikaan ja siitä suoraan nukkumaan~

Animecon oli aivan huippu mutta ei oikeastaan ohjelman tai minkään muun takia vaan aivan liian ihanien ihmisten~ Ja oikeita shoottikuvia tulossa pian :'3

~Tutti

Desucon 2014 - Sunnuntai

Heippa taas kerran~!

Sunnuntai;

Tutti; Lumikki
Rita; Tsumugi Kotobuki - K-ON!

Sunnuntai alkoi kummallakin taas ennen herätystä, itselläni aiemmin ja sitten Tutilla, kun herätin ja kysäisin herätyksestä. Olimme varanneet enemmän aikaa aamulle, koska kaikki piti pakata cossien päälle laiton lisäksi. Ajattelimme lähteä niin, että ehtisimme olla samoihin aikoihin perillä kuin olimme olleet edellisenä päivänä. Ihme kyllä saimme rauhallisesti laitettua itsemme kuntoon, vielä rauhallisemmin kuin lauantai aamuna. Saimme tosin meikkaamisen aikana sanaharkan, jota onneksi ei ollut juurikaan kukaan todistamassa. Saimme kuitenkin sen sovittua ja ilmapiiri oli mukavampi, kun kumpikin oli saanut sanottua, mikä mieltä painoi.

Soon...

Paikalle päästyämme joku halusi samantien Tutista kuvan halin kera. Emme olleet edes narikalle ehtineet, tätäkö on Prinsessan voima? Jos kyseinen asu olisi ollut lauantaina päällä, kuvia olisi melko varmasti pyydetty miltei koko ajan. Tämän jälkeen veimme tavarat narikkaan ja haimme esityskilpailuun liput. Saatoimme itse päättää, mitkä paikat haluaisimme. Se oli kovin ihmeellistä, normaalisti liput vain saadaan käteen, mutta nyt tuntui kuin olisi elokuviin menossa, kun neuvoa paikan valintaan kysyttyämme meille näytettiin salin kaikki istumapaikat "kartasta". Niin ihmeellistä. Ja näin saimmekin melko hyvät paikat, hieman ehkä turhan edestä ja sivusta, muttei se haitannut ollenkaan ainakaan itseäni.

Asia, joka ihmetytti kumpaakin heti conipaikalle päästyämme, oli ihmisten vähyys. Aluksi emme tajunneet, mistä se johtui, mutta aloille asetuttuamme katsoimme kellon. Se oli hieman yli yhdeksän. ...Mitä? Olimme suunnitelleet tulevamme kymmeneksi paikalle, joten tunti aikaisemmin paikalla ilman minkäänlaista kiirettä ja täysin valmiina oli todella ihmeellistä. Tulemme joko ajoissa tai myöhässä, emme ole koskaan tulleet aikaisemmin. Oli mukavaa vaihtelua syödä aamupala kaikessa rauhassa. Aamupalan jälkeen kävimme shoottaamassa Mugiani laiturilla. Valotus kuvissa oli luonnostaan hyvä, joten kuvia/kuvaa ei tarvinnut lainkaan muokata. Saimme siis otettua yhden hyvän kuvan, koska onnistuin derppaamaan kaikissa muissa, mutta sen voin sanoa, että hauskaa oli! Yksi hauskimmista photoshooteista hetkeen, vaikka se olikin vain lyhyt sessio.

Kuvan ottanut Tutti

Shootin jälkeen seurasi taas vaihteen vuoksi yleistä hengausta ja seisoskelua. Näimme kavereita ja menimme vahingossa saliin ennen kisojen alkua. Lähdimme sieltä tosi nopeaan lipettiin, kun kaikki valot oli pois päältä ja harjoitukset vielä ilmeisesti käynnissä. Emme olleet onneksi ainoat sisäänpäästetyt, vaan pari muutakin tyyppiä hipsi kanssamme ulos. Saliinpäästäjä/lipuntarkastaja oli tainnut ymmärtää asiat hieman väärin, kun kuulimme kuinka hän sai hieman sättiä asiasta. Odotimme hetken aikaa kunnes tuli aika päästä saliin. Tällä kertaa se tosiaan oli oikea aika ja kaikki kisaan menijät alkoivat valua saliin. Itse kisasta voimme sanoa samaa kuin muutkin; vähäinen osallistuja määrä harmitti, mutta esitykset olivat todella hyviä. Laatu korvaa määrän vai kuinka? Voittajaesitys oli oikein hauska eivätkä muutkaan olleet huonoja.

Esityskisan jälkeen oli melkein samantien Tutin Prinsessa miitti, joka oli kuitenkin laajennut Disney miitiksi. Itse lähdin mukaan kuvaamaan, vaikken oikein hyviä kuvia saanutkaan otettua. Meillä oli kuitenkin hieman ongelmia miitin alun kanssa, Tutti oli kysynyt aiemmin miitin järjestäjältä, missä tapaaminen on, ja meille oli kerrottu sen olevan infon luona. Odotimme infon luona ja hieman ennen miittin alkamista, mutta muita Disney cossareita ei näkynyt. Suunnilleen viisi kymmenen minuuttia myöhemmin eräs miittiläinen tuli hakemaan Tutin, kun miitti olikin siirretty ulos. Miitin järjestäjä oli koettanut soittaa Tutille, mutta Tutti ei ollut huomannut sitä. Väärinkäsityksiä sattuu ja onneksi se ei ollut sen pahempi. Lopulta koko ryhmä saatiinkin kokoon ja oli aika siirtyä kuvailemaan. Paikaksi valikoitu ne isot kivet vihreän alueen vieressä. Monet ottivat kuvia ryhmästä, ei sitä joka päivä näe isoa Disney ryhmää.

Kuvan ottanut Rita

Ryhmää kuvaillessa menikin iso osa päivästä, mikä oli ollut tarkoitus. Pääsipä kyseinen ryhmä pariin videoon, jos oikein käsitin. Pienempi osa ryhmästä pääsi myös koordinoituun videoon ja Tutti oli yksi kyseisistä henkilöistä. Tuli hieno video, olisi ollut hauskaa nähdä, kun sitä kuvattiin. Olin kuitenkin jo ehtinyt lähteä luennolle, joten missasin sen. Sen tarkemmin en osaa sanoa, mitä tapahtui, kun olin lähtenyt.

Luennon jälkeen olimme erillämme jonkin aikaa, Tutti lähti Meido kahvilaan ja itse jäin kiertelemään. Tosin ensin olin etsinyt Tutin, koska lähdöstä piti sopia. Sovimmekin lähtevämme päättäjäisten jälkeen. Kun päättäjäisiin oli suunnilleen vartti aikaa, lähdin ilmoittamaan sen Tutille. Tutti lähtikin kahvilasta ja matkalla päättäjäisiin katsoimme juna-aikataulut. Jotenkin se sitten menikin niin, ettemme edes menneet päättäjäisiin, vaan lähdimme ennen kuin ne edes alkoivat. Tavaraa oli sen verran, että halusimme raahata ne rauhassa ja mennä mieluusti junaan, joka ei olisi aivan täysi. Saimme jopa matkaseuraa asemalle mennessä. Oli mukavaa mennä henkilön kanssa, jonka tuntee, muttei ole niin kovasti jutellut. Pääsimmekin asemalle paljon helpommin kuin olimme tulleet. Asiaan vaikutti myös se, että pukupussini laitettiin matkalaukun päälle ja vannehame oli solmittu kiinni kaulanauhallani.

Kuvan on ottanut J-Kameko

Meillä oli kaksi junavaihtoehtoa ja ensin ajattelimme mennä aiemmin lähtevään. Kuitenkin, kun toinen juna saapui aiemmin ja olisi suunnilleen samoihin aikoihin perillä, päätimme vaihtaa junaa. Lähdimme sitten kiirellä raahaamaan itsemme toiselle laiturille, jotta saisimme ikkunapaikan. Rynnistimmekin sitten toiseen junaan ja saimme kuin saimmekin ikkunapaikan. Tässä välissä kuitenkin pahoittelen, jos meinasin huitaista tai huitaisin suoraan jonkun naamaan tai muualle. Ei oikeasti ollut tarkoitus! En vain oikein osannut hahmottaa kokoani vannehameen kanssa... Etenkin junassa saatoin olla kovin vaarallinen, kun se käytävä on niin kapea.

Ennen kuin pääsimme rauhoittumaan paikoillemme, selvisi kuinka uusavuton olen. En meinannut saada matkalaukkuani nostettua ylös, vaikka joskus olen jaksanut rinkkaa nostella vaikka ja kuinka. En myöskään osannut käyttää leimausautomaattia, joten minun piti kutsua pikkusisko apuun. Se oli loppujen lopuksi tosi helppoa ja nyt toivon osaavani sen vastedes. Ellen unohda sitä heti ensi kerraksi. Tämän jälkeen vain söimme. Söimme melkein koko matkan. Tai siltä se tuntui, koko matka nyt meni tosi nopeasti ohi. Itse tuijottelin paljolti naapurien ikkunasta ulos, koska omastamme en nähnyt yhtään mitään. Tajusin vasta kotona, miten epäkohteliaasti ja tunkeilevasti käyttäydyin, aivan kuin olisin tuijotellut pokkana siinä istuneita henkilöitä, vaikken edes tajunnut sitä. Anteeksi tästä! Ei tämäkään ollut tarkoitus, kuten ei ollut heilua sen vannehameen kanssa. Ehkä ensi kerralla osaan käyttäytyä paremmin. Puolustukseksi voin sanoa sen, että olimme Tutin kanssa melko ellei hieman enemmänkin väsyneitä. Tutti taisikin datata suurimmaksi osin kännykällään.

Ottakaa oikein kaunis selfie

Kotimatka asemalta kotiin sujui yllättävän hyvin sekin. Emme joutuneet odottamaan kauaa ratikkaa ja lastenvaunuja ei tullut kuin yksi kappale. Normaalisti niitä tulee vähintään kolme ellei enemmänkin, ihan tosissaan. Ei ole kovin kivaa kaikkien conikamojen kanssa. Kotiin tullessamme kohtasimme hieman ongelmia rapun eteisen rappujen kanssa. Onneksi aivan ihana kerrosnaapurimme sattui juuri olemaan menossa kotiin tyttärensä kanssa ja hän auttoi meitä/minua pääsemään ylös portaista ja vei jopa osan tavaroistamme valmiiksi ylös. Oikeasti, se oli niin ihanaa, onneksi meillä on niin mahtavia naapureita. Ja naapurin tytärkin oli aivan innoissaan Tutista, koska tyttö on juuri prinsessa iässä.

Näin saimme päätökseen tämän vuotisen Desun. Toivottavasti jaksoitte lukea kokonaan~

~Rita kiittää ja kuittaa~